perjantai 24. lokakuuta 2008

Keho = yksi lihas

Sain tänään jälleen hyvän muistutuksen siitä miten kaikki vaikuttaa kaikkeen. Välillä kuvittelin että koska vasen käteni toimii moiteetomasti voin käyttää sitä rajoituksetta  -viis siitä että oikeassa olkäpäässä on viisi reikää -.  

Samalla nöyryys laskeutui myös mitä vaativattomimmassa muodossaan - yksinkertainen hiiren käyttö aiheutti polttavan tunteen koko hartiassa ja epäkäs-lihaksessa, ulottuen rintarangan keskiosiin asti-.  Lihaspumpista ei ole tietoakaan mutta silti tuntuu että lihakset ovat täysin hapoilla...nörttitreeniä :-) 

En voi sano että loukkaantumiset ja vammat ovat lahjoja, mutta niistä voi kuitenkin oppia paljon.

On eri tietää jotain teoriassa ja tuntea / kokea sama käytännössä. Nyt, pitkästä aikaan, sai jälleen "nautiskella" siitä  miten ajatukset ja teoriat muuttuvat lihaksi. Miten kaikki on yhteydessä kaikken. Miten rannetta voi välillä särkeä julmetusti vaikka hartia on operoitu ? Miksi käden puristusvoima on huomattavasti heikentynyt vaikka anatomisesti ajateltuna sen ei pitäisi olla ? Käden puristusvoima ei tule vain kädestä vaan hermostollisen ärsykkeen kautta koko kropasta. Vaikka olen  opettanut  tätä samaa asiaa seminaareissa jo vuosien ajan  tunsin sen nyt ensimmäistä kertaa "loistavasti" käytännössä.

Mekanismit, lihasten, jänteiden, sidekudosten ja hermotuksen väliset yhteydet ovat vasta paljastamassa meille kokonaisvaltaista tomintaansa, vaikka paljon jo teidetäänkin.  Voima varstoituu koko funktionaaliseen rakenteeseen (  ja sen osiin ) ja purkautuu hermostollisen hallinnan kautta. Ehkä tämä on juuri se suurin oivallus, ilman detaleja. Kehon ja mielen toiminnalisten yhteyksien selvittämisessä riittää alan ammatilaisille milenkiintosita työtä vielä vuosiksi.

Mielestäni on kuitenin mukavaa että jokainen meistä voi ilman tieteellisiä kokeitakin tehdä elävän elämän havaintoja.

Milenkiintosita on myös että koska jokainen meistä on oma yksilollinen pakkausensa, biokemiallinen ja mekaaninen "laitos",  yksilöllisiä eroja löytyy aina. En siis usko siihen että kaikista asioita pitäisi aina odottaa virallisesti hyväksyttyä kantaa tai havaintoa. Jos oma keho toteaa jonkin hyväksi ja toimivaksi on silkkaa hulluutta olla uskomatta siihen. Virallisia todistuksia odotellessa voi kulua vuosikymmeniä ( toisaalta pitäisi oppia myös kuuntelemaan kehoaan ja sen viestejä, mikä ei ole aina niin helppoa tai yksiselitteistä ). 

Siinä sitä sitten istutaan ja harmitellaan elämä ahiajoa ja sitä, että tämä hyvätä tuntuva harjoittelutapa tai deetti jäi pois koska se ei saanut aikanaan hyväksyntää...no nyt alkaa jo rönsyilemään :-)
 
Selvää ainakin on että yleisessa ajattelussa korostetan liiaksi vain päätyötä tekevien lihasten toimintaa. Aivan liikaa käytetään myös ns. eristäviä liikkeitä. Hyvänä esimerkkinä jalanojennukset ja koukistuksest koneissa, jotka eivät palvele mitään todellista funktiota.

Toisaalta taas kuvetallan että tekemällä vain perusliikkeitä kaikki muu hoituu itsestään.

Ehkä voisikin sano, että mitä yksipuolisemmin ja/tai erityneemmin treenaamme sitä tyhmemmäksi opetemme kehomme. Paatosta näyttää tänään riittävän....- onneksi lapset huutavat ja on pakko lopettaa... 

Ei kommentteja: