Poliiikot joutuvat ymmärrettävästi, työn puolesta, kulkemaan kieli keskellä suuta kun jokainen lausunto vuosien takaa kaivetaan esiin kuva tai ääninauhoilta toimittajien toimesta.
Ei ihme jos ulosanti muodostuu kuplamaiseksi palloksi, jost ei tahdo saada otetta.
Asema luo vastuuta ja vastuun kantajan taakka ei ole kevyt, eikä tie ruusuilla kukitettu . Yllättävän usein näyttää siltä että vastuun kantajia ja "tekijoitä" arvosteellan vain siksi että voidaan. Se ikäänkuin kuuluu meidän oikeuksiimme, vaikka emme välttämätä ymmärtäisi tuon taivaallista asiasta tai henkilöstä jota arvostelemme.
Kyseenalaista kaikki niin vaikutat älykkäältä !? . Kyseenalaistamisesta on tullut jonkinlainen itsenäisen/ älykkään ihmisen mittari jonka ei kuvia kumartele. Kyseenalastamista voidaan kuitenkin käyttää poliittesena aseena jonka turvin hienovaraisesti asetetaan arvostelun aliseksi kaikki se mitä todellisuudessa halutaisiin, suorasukaisesti ilmaistuna, polkea maahan. Joskus näkee että kyseenalaistamalla voidaan hinata myös omaa lippua korkeammalle ja asettaa toiset epäilyksen alaiseksi. Kyseenalaistaminen on siis suoraan sanottuna kieroilua.
Ihmiset tietävät että hyvin suorasukainen polkeminen ei poliittisesti toimi, koska se asettaa oman habituksen ja käytostavavat huonoon valoon. Kyseenalaistaminen sensijaan toimii antaen meistä vapaan ja libaralistisen ajattelijan kuvan, joka älykkäästi ja aktivisesti kyselee ja hekee vastuaksia. On älyttömän helppoa kysellä loputtomasti kysymyksiä antamatta itse mitään.
On helppo toimia kyseenalaistajana myös silloin kun itse ei ole vastussa
mistään. Toisaalta kyseenalaistaja voi kyseenalaistaa aisoita silkkaa ylimielisyyttään ja tietämättömyyttään, ja aiheuttaa siten paljon harmia ja vaivaa ympäristölle tai kyseenalaistuksen kohteelle. Joskus voi käydä niinkin että kyseenalaistaja huomaakin hupheijaa, sorry, olisi pitänyt ottaan selvää mistä on kyse....ja / tai hän kasvaa idologisesta kaikkitietävyydestään ulos.
Mikäänhän ei ole niin viisas kun 18 vuotias, eikä kukaan niin hyvä kuski kun kasarmille iltalomaltaan palaava alokas :-) ( hymm, muistuu jotakuinkin elävästi mieleen kuinka isukin auton runko taipui tahtomattaan mutkalle...)
No, tekevälle sattuu ja virheistä on onneksi mahdollista oppiakkin jos luonto antaa myöten.
Ehkä olen viimein oppinut sen että omaa aikaa ei kannata käyttää turhaan, hedelmättömään vaittelyyn tai kyseenalaistamiseen, ei tekemällä sitä tai olemalla sen kohteena.
